Seuraavassa kerroksessa:
Katherine: Oi, kuinka söpö koira! Onkohan se minun?
Katherine: Äläpäs nyt. Meidän pitää jatkaa matkaa.
Yläkerrassa Katherine näkee mukavan sängyn.
*kiipeää ylös*
Katherine: Krooh... Pyyh...
Tuollainen aikas tyhmä tarina. Se on sentään ensimmäinen sellainen, joten antakaa vähän armoa. Tekstit ovat aika tyhmiä, mutta sellaista se nyt on. Pitää tehdä paljon tarinoita (koneella taitaa odotella koneelle pääsyä jo kolme).
Mutta eipä tässä sitten muuta, joten moro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti