Kertoja
*tehdä jotakin*
Katherine: Puhua jotain
Ajatella
?: Lallallaa!
Katherine on kävelyllä puistossa, mutta huomaa siellä uuden kasvon.
Katherine: Hei, anteeksi saako tähän istua?
?: Voi tottahan toki saat. Minähän tässä olen. Bon apetit, vaan teillekin!
Katherine: Ah. Kiitos!
*istahtaa maahan*
?: Minä olen Marenki.
*avaa karkkipaperin*
Katherine: Aivan ihastuttava nimi!
Kukakohan tyhmä liene keksinytkään noin mielettömän nimen. Ehkä minä kestän tämän. Saan sentään ilmaiset herkut!
Katherine: Mistä siis olet kotoisin?
Marenki: Oo. Ranskasta, muistaakseni, mutten ole asiasta kovinkaan varma!
Katherine: Ahaa... Kovin on huonomuistinen. Mitäköhän tästä tulee...
*puraisee keksiä*
Marenki: Oletko jo kuullut, että tännepäin on muuttanut uusia ihmisiä oikein urakalla? Kuulemma joku Vanamo ja Hortesia, ja sitten vielä joku Katherine. Mieletön nimi sanoisin.
Katherine: Mitä sanoisit, jos joku näistä henkilöistä istuisi edessäsi?
Marenki: No, enpä oikein usko. Kovin epätodennäköistä.
Jotain sekoilua
Lisää sekoilua
Katherine: Ollako vai eikö olla siinäpä pulma.
Marenki: Voi Sinua armas Romeoni! Ahh! Tämä kakku on niiiiiin ihanaa!
Katherine: Hihihii!
Marenki: Hihi. Hassua!
Hetken kuluttua Katherine nukahtaa täydessä sokerihumalassa, syötyään jätti määrät makeaa.
Marenki: Ohh! Hän nukahti! En kysynyt edes hänen nimeään, enkä oikein ehtinyt kysellä hänen taustojaan kunnolla.
Marenki nousee seisomaan, ja miettii, mitä tekisi.
*menee makaamaan maahan*
Marenki: Tiesitkös, meistähän saattaisi tulla vaikka ystävät!
Ja niin tulevat ystävykset nukahtavat, ja näkevät varmaan ihania unia.
The End
No sellainen tarina tällä kertaa. En ole tässä paljonkaan postaillut, kun olen vaan vaatteita ommellut tytölleni..... että semmosta. Eipä mulla nyt muutakaan, joten hellurei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti