Happy Halloween!

Toivotan Minä!!! Tämä on siistiä! Koulussa tehdään koristeita koulun juhlaa varten, kaikkialla on vaikka mitä ihanaa, tarkoitan kammottavaa, halloween krääsää, ja on hirveän pimeää. Kaiken tämän hössötyksen keskellä, meidän perhe ei tee mitään Halloweeniin liittyvääkään, eikä olaa koskaan tehtykään. Kuinka sitä joskus haluaisi asua Amerikoissa!
  Meiltä ei löydy yhtään mitään, mikä liittyisi siihen. Ei ole edes mustaa kangasta!!! Järkyttävää!!!! Olisin himona halunnut tehdä jotain synkkää noitajuttua, tai muuta vastaavaa, mutta sitä on hirmu hankala tehdä, jos koko talosta ei löydy yhtä ainoaa palaa mustaa kangasta, tai kurpitsaa, tai mitään!!!
  No, sentään voin muokata kuvia, että ne olisivat vähän pelottavampia (koska kuvat jotka otin nyt tätä varten, eivät mielestäni pelottavaa nähneetkään!). Masentaa!!!
  Mutta siirrytään kuviin:

 Heti ensi käsittelyssä sellainen kuva, joka ei suostunut kääntymään, ei sitten millään! Sry! Katherine on olevinaan zombi, muttei oikein näytä siltä.

 Puren sinua... Ihan vähän vain... Halaan samalla, niin ei ole niin paha olo...

 Jaaha. Tässä käytetään sitten hieman flirttiä suosion saamiseksi... Anna mun kaikki kestää, myös nukkieni kanssa!

Groaa! Hyökkäys suoritettu!

 Neiti ja Liehukarvapuuhka

 Tämä kuva on söpis!

 Hei! Mitä sinä siellä teet? Tule tänne, luokseni!

 Varokaa! Pahis iskee taas!

Flirttivaroitus! Nuori, mutta kuitenkin niin aikuinen. Huoh!

No siinäpä sitten kaikki Halloween-kuvat tällä kertaa. Ensi kerralla sitten jotain muuta. Siispä:

Häppi Hallowiin!

eiku siis...

Photos from Helsinki

Heipparallaa taas! tässä siis tulee niitä Helsinki-kuvia, joita napsin vähän silloin tällöin (kai). Ilman suurenpa löpinöitä, voinkin aivan hyvin ruveta niitä kuvia tähän pistelemään:

 Ensin muutama junakuva. tämä on ikkunalta (senhän nyt sokeakin huomaa >-<).

 Jalkakuva! Yayyy!!!

 Katherine: Anna jotain! (ei katso edes minuun, vaan mummiini. Ei häneltä saa kerjätä! *räyh* Paha tyttö!)

*

 Mä onnistuin vain jotenkin rakastumaan tähän kuvaan. Niin yksinkertainen ja simppeli, muutta siinä nyt vaan sattuu olemaan "sitä jotakin".

Tämäkin kuva on kiva. Mitkä silmät! O__o

 Neiti Flink-flink

Ja kun käännätte kasvojanne 90 astetta vasemmalle, näettekin sitten toisen, vähän isomman flink-flink kuvan.

Hieman rakeinen, mutta tarkoituksella hämärä kuva. Katherine näyttää ihan joltain islamin uskoiselta, tai intialaiselta. Apua!

Lentopusuja!

 Mä olen niin itseäni täynnä!

Hohoijaa. Jo alkoi väsyttää!

 Siinä sitten yhdet farkut jotka ompelin.

Sekä iisi tuubitoppi.

siinäpä oli sitten kaikki tältä erää. Seuraavaan kertaan!

My darling little broccoli

Hmmm.... Onko tuo otsikko vähän erikoinen? -.-  No ei se haittaa, sillä se kyllä vähän liittyy tähän postaukseen. Ja muutenkin rakastan parsakaalia!
  Kun olin pieni, eräänä tosi kuumana päivänä, kun olimme kaupassa ostoksilla, kaikki muut ottivat jäätelöä, mutta minä otin hyllystä raa'an parsakaalin, mutustin sitä. Muistan, kuinka minulta kysyttiin, että onkos kirpeää. Oli se vähän, mutta silti söin sitä oikein onnellisena. Hassua, vai mitä?!
  Mutta mennään nyt kuviin:

 Arvatkaa, minkä päällä hän istuu!?!!

 Katherine: Terve vaan kaikille parsoille ja kaaleille!

(mikä toi lausahdus oikein oli -.-)

 Parsapöytä... (kiva sana!!!)

 *rouskis*

 (huomatkaa pieni jälki parsakaalissa)

 Tää oli varmaan tän postauksen paras kuva.

 Apua, mitä mössöä!!!

Voi, voi, voi, tätäkin kuvaa käy sääliksi!

No, siinä olivat sitten parsakaali kuvat (tykkään toistella sitä! Parsakaali, parsakaali, parsakaali! Oi voi. Viiraakohan minulla nyt vähän?)

  Joka tapauksessa, nut on nuokin kuvat täällä, ja olen jopa tyytyväinen lopputulokseen. Yleensä ne mun kuvat näyttää kamerassa näyttä ihan hyvältä, mutta kun lataan kuvat koneelle, suurin osa kuvista on sumeita, tai sitten ne näyttä ihan hirven huonostiasetelluilta! Raah!!! Kuinkakohan monella muulla on tälläisiä ongelmia? Luullakseni ihan kaikkilla. 

  Kirjoittelen juuri nyt täältä Helsingistä. Ollaan matkalla mummin ja ukin kanssa, ja ollaan nyt seikkailtu täällä nyt pari päivää. Mukavaa on ollut ja lähdetään huomenna pois. :(  Ollaan sentään käyty Heurekassa, Kiasmassa, Musiikkitalolla, Stokmannilla, Gallen-Kallelan-näyttelyssä, sun muissa. On siinä puuhaa rittänyt.

  Joistakin se saattaa tutua ihan oudolta, etää käyn mokomissa jutuissa ihan vapaa ehtoisesti,ja että on ihan mummoa (onko tuo jokin sana) käydä jossaintaidemuseoissa ihan vapaaehtoisesti, tai että ihan odotin sitä(outoa,eikä vain? Niin minustakin!) , mutta sellainen olen. Pidän oudoista asiosta.

  Ennen matkaa, (siis sunnuntaina) ompelin ihan hulluna monta tuntia vaatteita Kathylle, ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Tässä muutama kuva:

 Cutie, cutie, cutie! Ohje on You tubesta nimellä `How to make doll outfit 2`

 Lähempää...

 Yläosa... (onnistuin jo sotkemaan tuon ihanuuden)

 Myös panta, samalla ohjeella...

Pantaa lisää...

Seuraavat viisi kuvaa ovat vanhempia.

.

 Tälläisessä pussissa neiti matkustelee, äiti teki.

 Kivat talvivaatteet, tuo pipo on ihana! Villatakki on äitini tekemä.

 Marenki toimi mallina minun villatakkini esittämisessä.

 Kiva pikkuhame. Myös You tubesta, samalla nimellä kuin ensimmäinen mekko, numerolla 1.

Tämäkin on you tubesta samalla nimmellä kuin ensimmäinen, mutta numerolla 13. 

No siinäpä kaikki. Ensi kerralla lisää kuvia vaatteista ja Helsingistä. 

  Hellurei!!!

No niin, taas ollaan täällä! Kirjoittelenpa tänne nyt sellaisen kuvatarinan. Ei nyt mitään hirveitä kuvia satu olemaan, joten aloitetaan.

Kertoja

*tehdä jotakin*

Katherine: Puhua jotain

Ajatella

 

  ?: Lallallaa!

 Katherine on kävelyllä puistossa, mutta huomaa siellä uuden kasvon.

Katherine: Hei, anteeksi saako tähän istua?

 ?: Voi tottahan toki saat. Minähän tässä olen. Bon apetit, vaan teillekin!

Katherine: Ah. Kiitos!

*istahtaa maahan*

?: Minä olen Marenki.

*avaa karkkipaperin*

 Katherine: Aivan ihastuttava nimi!

Kukakohan tyhmä liene keksinytkään noin mielettömän nimen. Ehkä minä kestän tämän. Saan sentään ilmaiset herkut!

 Katherine: Mistä siis olet kotoisin?

 Marenki: Oo. Ranskasta, muistaakseni, mutten ole asiasta kovinkaan varma!

 Katherine: Ahaa... Kovin on huonomuistinen. Mitäköhän tästä tulee...

 *puraisee keksiä*

Marenki: Oletko jo kuullut, että tännepäin on muuttanut uusia ihmisiä oikein urakalla? Kuulemma joku Vanamo ja Hortesia, ja sitten vielä joku Katherine. Mieletön nimi sanoisin.

 Katherine: Mitä sanoisit, jos joku näistä henkilöistä istuisi edessäsi?

Marenki: No, enpä oikein usko. Kovin epätodennäköistä.

 Jotain sekoilua

 Lisää sekoilua

 Katherine: Ollako vai eikö olla siinäpä pulma.

 Marenki: Voi Sinua armas Romeoni! Ahh! Tämä kakku on niiiiiin ihanaa!

 Katherine: Hihihii!

 Marenki: Hihi. Hassua!

 Hetken kuluttua Katherine nukahtaa täydessä sokerihumalassa, syötyään jätti määrät makeaa.

Marenki: Ohh! Hän nukahti! En kysynyt edes hänen nimeään, enkä oikein ehtinyt kysellä hänen taustojaan kunnolla.

 Marenki nousee seisomaan, ja miettii, mitä tekisi.

*menee makaamaan maahan*

Marenki: Tiesitkös, meistähän saattaisi tulla vaikka ystävät!

 Ja niin tulevat ystävykset nukahtavat, ja näkevät varmaan ihania unia.

The End

No sellainen tarina tällä kertaa. En ole tässä paljonkaan postaillut, kun olen vaan vaatteita ommellut tytölleni..... että semmosta. Eipä mulla nyt muutakaan, joten hellurei!