~~Tarina tytöstä ja koirasta~~

Hei taas! Postauksia satelee! Tämä on suunnaton vauhti minulle, sillä en ole hirveän ahkera postaaja, kun kuvia tulee oteltua vähän kerrallaan, ja sitten ei oikein koulupäivän jälkeen innostanut postailla. Mutta nyt onkin kesäloma, joten kuvia tulee otettua ja paljon, joten postatakin niitä täytyy, ettei tietokone ole ihan täynnä käyttämättömiä kuvia, joita kukaan ei koskaan näe...

Kuitenkin, en höpöttele sen enempää, viime postauksen jättimäiset puheet veivät kaiken höpötettäväni. En sitten postaa

(edellisen kuvatarinan voit nähdä tästä: *click*)

puhuu

ajattelee

*tekee/tapahtuu*

huutaa

Kertoja

Mitsuki kertoo

Kello 10:ltä illalla, 3 päivää edellisen tarinan jälkeen.

Tytöt ovat juuri menossa nukkumaan, Sakura on yhä tajuton ja hänet on siirretty sänkyyn.

Katherine: *räväyttää silmänsä auki*

Mitsuki: Oh! Sinä heräsit vihdoin "iltauniltasi"! Sitten vain uudestaan nukkumaan! nwn

Katherine: En minä nukkunut! >___<  Tuota, Mitsuki? Voinko minä jutella kanssasi?

Mitsuki: Tottahan toki! Tule tähän viereen vaan!

Katherine: ............. 

Mitsuki: nwn

Katherine: *puristaa kätensä nyrkkiin* Äh! Tämä on ärsyttävää! Miksi hänen pitää aina hymyillä kun jotain tärkeää tapahtuu?!? >__<

Siis... Mitsuki?

Katherine: Tiedätkö sinä jotain tästä Sakuran..... Pyörtymisestä? Sinä taisit tuntea hänet aikaisemminkin... Olenko oikeassa?

Mitsuki: Mmmh.... Kyllä. Kyllä, minä olen tuntenut.

Katherine: No, voisitko sitten valottaa tätä asiaa minullekin?

Mitsuki: Anna, kun minä kerron sinulle pienen tarinan!

Katherine: Minkä tarinan?

Mitsuki: Tarinan tytöstä ja koirasta.

Elipä kerran, kauan sitten eräässä valtakunnassa nuori tyttö.

Tyttö oli köyhä kuin kirkonrotta ja hänellä ei ollut paljoa ruokaa syödäkseen.

Tyttö oli aivan yksin, ilman ketään kaveria. Joka päivä tyttö käveli päämäärättömästi ympäriinsä, etsimässä itselleen jotain tekemistä.

Kunnes eräänä kauniina päivänä tyttö eksyi suurelle apilaniitylle.

Apilaniityllä, tyttö tapasi pienen koiranpennun.

Koiranpentu oli vielä ihan pieni ja kieri sälällään paljon tytön edessä, rapsutuksia saadakseen.

Tyttö adoptoi koiranpennun itselleen ja vietti paljon aikaa sen kanssa. Hän syötti sitä ja vei kanssaan pitkille kävelyretkille.

Eräänä päivänä, juuri ennen lenkille lähtöä,

 Alkoi koira juoksennella vauhkoontuneena ympäri mökkiä. 

 

 Ulkona oli jokin valtava voima, joka vei kaikki värit maailmasta.

Tyttö ja koira perääntyivät kauhistuneena mökkinsä takimmaiseen osaan.

Suuri voima tuli yhä syvemmälle taloon ja alkoi hitaasti tulla kohti tyttöä ja koiraa.

Lopulta se saavutti tytön. Tyttö yritti huiskia sitä pois läheltään, mutta se kiemurteli pois edestä ja jatkoi kulkuaan.

Voima imeytyi tytön sisälle, ja hitaasti, alkoi tyttö kivettyä.

Tyttö kävi sisäistä kamppailua tätä voimaa vastaan, mutta se oli liian voimakas pienelle, hennolle tyttöselle. Lopulta, tyttö oli kokonaan kivettynyt ja uhkui pahaa voimaa.

 Tyttö nousi nivelet natisten ylös. Voima hallitsi häntä. Hän nosti lattialta sovitaan, että se on hiilihanko hiilihangon, ja lähestyi vimmatusti uikuttavaa koiraa.

Tyttö painoi painavan hiilihangon koiran selän päälle. Voima oli tarpeeksi suuri tappamaan pienen, voimattoman koiranpennun, joka heitti äänettömästi henkensä.

Hetken kuluttua, alkoi voima valua tytöstä ulos ja hän pystyi taas liikkumaan itsekseen. Tyttö huomasi koiranpennun makaavan hiljaa, hengettömänä ja lysähti tämän viereen suremaan ystävänsä kuolemaa.

Tyttö kuljetti koiran ruumiin pienen kummun luo, jolla he olivat tavanneet leikkiä.

Siellä, tyttö hautasi ystävänsä ja muisteli heidän yhteisiä hetkiään tämän haudalla. Tyttö vannoi kostoa voimalle, ja lähti jahtaamaan tätä, voidakseen kostaa rakkaan ystävänsä kuoleman.

Mitsuki: Ja niin päättyy tarinamme tytöstä ja koirasta.

Katherine: Se oli tosi surullinen tarina. Minä tykkäsin. Mutta miten se liittyy Sakuraan?

 

Mitsuki: Niin. Mietipä sitä!

Katherine: *kiipeää sänkyynsä* Aha. Kiitos kannustuksesta! Miten hemmetissä tuollainen tarina voi liittyä jollain tavalla Sakuraa?!?

Mitsuki: Heh! No, hyvää yötä!

Katherine: Mmmmh... Hyvää yötä!

Mitsuki: Aina ei tarvitse kertoa totuutta. Tälläiset kertomukset ovat oivia sekoittamaan kyselijän pään. nwn Mitäköhän keksisin seuraavalla kerralla?

~~

Ymmärsikö kukaan tätä tarinan ideaa (joka vammaa, ja pahasti!)??? :D

~~Aryalee & Pallopäät~~