keskiviikko 19. lokakuuta 2011

My darling little broccoli

Hmmm.... Onko tuo otsikko vähän erikoinen? -.-  No ei se haittaa, sillä se kyllä vähän liittyy tähän postaukseen. Ja muutenkin rakastan parsakaalia!
  Kun olin pieni, eräänä tosi kuumana päivänä, kun olimme kaupassa ostoksilla, kaikki muut ottivat jäätelöä, mutta minä otin hyllystä raa'an parsakaalin, mutustin sitä. Muistan, kuinka minulta kysyttiin, että onkos kirpeää. Oli se vähän, mutta silti söin sitä oikein onnellisena. Hassua, vai mitä?!
  Mutta mennään nyt kuviin:

 Arvatkaa, minkä päällä hän istuu!?!!

 Katherine: Terve vaan kaikille parsoille ja kaaleille!
(mikä toi lausahdus oikein oli -.-)

 Parsapöytä... (kiva sana!!!)

 *rouskis*

 (huomatkaa pieni jälki parsakaalissa)

 Tää oli varmaan tän postauksen paras kuva.

 Apua, mitä mössöä!!!

Voi, voi, voi, tätäkin kuvaa käy sääliksi!

No, siinä olivat sitten parsakaali kuvat (tykkään toistella sitä! Parsakaali, parsakaali, parsakaali! Oi voi. Viiraakohan minulla nyt vähän?)
  Joka tapauksessa, nut on nuokin kuvat täällä, ja olen jopa tyytyväinen lopputulokseen. Yleensä ne mun kuvat näyttää kamerassa näyttä ihan hyvältä, mutta kun lataan kuvat koneelle, suurin osa kuvista on sumeita, tai sitten ne näyttä ihan hirven huonostiasetelluilta! Raah!!! Kuinkakohan monella muulla on tälläisiä ongelmia? Luullakseni ihan kaikkilla. 
  Kirjoittelen juuri nyt täältä Helsingistä. Ollaan matkalla mummin ja ukin kanssa, ja ollaan nyt seikkailtu täällä nyt pari päivää. Mukavaa on ollut ja lähdetään huomenna pois. :(  Ollaan sentään käyty Heurekassa, Kiasmassa, Musiikkitalolla, Stokmannilla, Gallen-Kallelan-näyttelyssä, sun muissa. On siinä puuhaa rittänyt.
  Joistakin se saattaa tutua ihan oudolta, etää käyn mokomissa jutuissa ihan vapaa ehtoisesti,ja että on ihan mummoa (onko tuo jokin sana) käydä jossaintaidemuseoissa ihan vapaaehtoisesti, tai että ihan odotin sitä(outoa,eikä vain? Niin minustakin!) , mutta sellainen olen. Pidän oudoista asiosta.
  Ennen matkaa, (siis sunnuntaina) ompelin ihan hulluna monta tuntia vaatteita Kathylle, ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Tässä muutama kuva:

 Cutie, cutie, cutie! Ohje on You tubesta nimellä `How to make doll outfit 2`

 Lähempää...

 Yläosa... (onnistuin jo sotkemaan tuon ihanuuden)

 Myös panta, samalla ohjeella...

Pantaa lisää...

Seuraavat viisi kuvaa ovat vanhempia.

 Tälläisessä pussissa neiti matkustelee, äiti teki.

 Kivat talvivaatteet, tuo pipo on ihana! Villatakki on äitini tekemä.

 Marenki toimi mallina minun villatakkini esittämisessä.

 Kiva pikkuhame. Myös You tubesta, samalla nimellä kuin ensimmäinen mekko, numerolla 1.

Tämäkin on you tubesta samalla nimmellä kuin ensimmäinen, mutta numerolla 13. 

No siinäpä kaikki. Ensi kerralla lisää kuvia vaatteista ja Helsingistä. 
  Hellurei!!!

maanantai 10. lokakuuta 2011

No niin, taas ollaan täällä! Kirjoittelenpa tänne nyt sellaisen kuvatarinan. Ei nyt mitään hirveitä kuvia satu olemaan, joten aloitetaan.

Kertoja
*tehdä jotakin*
Katherine: Puhua jotain
Ajatella
 
  ?: Lallallaa!

 Katherine on kävelyllä puistossa, mutta huomaa siellä uuden kasvon.
Katherine: Hei, anteeksi saako tähän istua?

 ?: Voi tottahan toki saat. Minähän tässä olen. Bon apetit, vaan teillekin!
Katherine: Ah. Kiitos!
*istahtaa maahan*

?: Minä olen Marenki.
*avaa karkkipaperin*


 Katherine: Aivan ihastuttava nimi!
Kukakohan tyhmä liene keksinytkään noin mielettömän nimen. Ehkä minä kestän tämän. Saan sentään ilmaiset herkut!

 Katherine: Mistä siis olet kotoisin?

 Marenki: Oo. Ranskasta, muistaakseni, mutten ole asiasta kovinkaan varma!

 Katherine: Ahaa... Kovin on huonomuistinen. Mitäköhän tästä tulee...

 *puraisee keksiä*

Marenki: Oletko jo kuullut, että tännepäin on muuttanut uusia ihmisiä oikein urakalla? Kuulemma joku Vanamo ja Hortesia, ja sitten vielä joku Katherine. Mieletön nimi sanoisin.

 Katherine: Mitä sanoisit, jos joku näistä henkilöistä istuisi edessäsi?
Marenki: No, enpä oikein usko. Kovin epätodennäköistä.

 Jotain sekoilua

 Lisää sekoilua

 Katherine: Ollako vai eikö olla siinäpä pulma.
 Marenki: Voi Sinua armas Romeoni! Ahh! Tämä kakku on niiiiiin ihanaa!



 Katherine: Hihihii!

 Marenki: Hihi. Hassua!

 Hetken kuluttua Katherine nukahtaa täydessä sokerihumalassa, syötyään jätti määrät makeaa.

Marenki: Ohh! Hän nukahti! En kysynyt edes hänen nimeään, enkä oikein ehtinyt kysellä hänen taustojaan kunnolla.

 Marenki nousee seisomaan, ja miettii, mitä tekisi.

*menee makaamaan maahan*
Marenki: Tiesitkös, meistähän saattaisi tulla vaikka ystävät!

 Ja niin tulevat ystävykset nukahtavat, ja näkevät varmaan ihania unia.



The End


No sellainen tarina tällä kertaa. En ole tässä paljonkaan postaillut, kun olen vaan vaatteita ommellut tytölleni..... että semmosta. Eipä mulla nyt muutakaan, joten hellurei!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Some pictures

No jatketaan nyt kuvatarinaa, jota aloitin viimeksi.

 Seuraavassa kerroksessa:
Katherine: Oi, kuinka söpö koira! Onkohan se minun?

Katherine: Äläpäs nyt. Meidän pitää jatkaa matkaa.
 
 Yläkerrassa Katherine näkee mukavan sängyn.

 *kiipeää ylös*

 Katherine: Krooh... Pyyh...


Tuollainen aikas tyhmä tarina. Se on sentään ensimmäinen sellainen, joten antakaa vähän armoa. Tekstit ovat aika tyhmiä, mutta sellaista se nyt on. Pitää tehdä paljon tarinoita (koneella taitaa odotella koneelle pääsyä jo kolme).
  Mutta eipä tässä sitten muuta, joten moro!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Say "Hello!" to my Darling!

  Hei taas kaikki! Vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen on pieni Katherineni tullut meille. Se on niin suloinen, että ihan itkettää! Oioioi! Nukke tulikin vasta torstaina, eikä viikon alussa niinkuin luultiin. Kestihän siinä ihan järkevä aika. Kerkesin sentään saada sängyn sille valmiiksi, vaikka sitä ei ole vielä maalattukaan. Ihan komea vaikka itse sen sanonkin!
  Mutta julkistetaan nyt kuvat:

Siinä se nyt on! Söpö eikö vain! Minusta ainakin!

 Tän kuvan on sit tarkoitus olla vähän hämärä. 

 Tuitui, äidin oma vauva! Niin viaton!

Nyt tulee tämmöinen minikuvatarina, jossa esittelen sekä Kstherineä, että hänen kotiaan.
Kertoja
*tehdä jotakin*
Minä:Puhua jotakin
Ajatella

 Katherine: Terve, terve vaan kaikille teille, jotka tätä lukevat! Olen siis Katherine Turner, ja tulen Japanista. Perheestäni en kerro teille vielä mitään, (en edes vuokraemännälleni) ette ole vielä arvoisiani.
 Katherine: Mutta päätin esitellä teille taloni ja muut jutut. Siellä asun 12 muun nuken (ne ovat barbeja) kanssa, mutta luulen, että heidät heivtaan kohta mäkeen, sillä he eivät ole vielä maksaneet vuokraansa.

Katherine: Joten lets mennään!
*lähtee kohti kotiaan*

 Katherine: Tässä on näköjään kylpyhuone!? Hyi kamala miten se on ruma! 
Täällä pitää remontoida!!!

 *kokeilee tuolia*

 Katherine: Tämä tuoli on aikas... Mielenkiintoinen.

Katherine: Mutta jatketaan eteenpäin!
(kamera tarkensi seinään)

 Katherine: Auringonotto huone??????
Nämä täällä asuvat tyypit ovat pähkähulluja! Tuleekohan tähän hyvä keittiö, jos vähän remontoidaan?
 
Katherine: Nämä tuolit voidaan kyllä säästää, mutta niille ei ole käyttöä täällä sisällä.
*jatkaa matkaa*

  Eli semmosta oli sitten tällä kertaa. Tarinaa jatkan sitten myöhemmin, ei ole aika tehdä pitkänä pötkönä. On nyt vähän kiire...
  Kathyn saa muuten seisomaan noilla kengillä!!! Onneksi, sillä olen tosi laiska laittamaan ständiä! Se on muuten läpinäkyvä, mikä on sikäli ihan hyvä.
  No, ensi kerralla nähdään!